Article
Synnyin TheJuliusCaesarin rekrytoimana serverin 54. päivänä, eli rutkasti muita jälkijunassa. Tämä myöhäinen tuleminen ei harmita vain siksi, että tulen aina olemaan serverin kovimpia pelaajia strenghtissä jäljessä, vaan myös siksi, että Suomen asiat olivat jo valmiiksi kustu ShotaKittyn, Cendorrin ym. toimesta. Päätin kuitenkin tehdä parhaani ja kuroa raon muihin pelaajiin kiinni. Pienen ajan syntymäni jälkeen perustettiin Hakkapeliitta, Suomen ensimmäinen eliitti-MU. Päätin heti liittyä Hakkapeliittaan maksimoidakseni vahinkoni. Päätös osoittautui oikeaksi, sainhan Hakkapeliitasta monia sElinikäisiä ystäviä.
Ensimmäisen kerran eduskuntaan pyrkiessäni sain vain 2 ääntä (joista 1 oli omani ja 1 TheJuliusCaesarin, koska halusi ”congressman inviter”-achievementin), vaikka olin tehnyt artikkelin. Olin tietysti hyvin pettynyt, mutta en antanut sen vaivata kauaa.
Harkitsin ensimmäisen kerran presidentiksi hakemista marraskuun vaaleihin. Pidin kuitenkin itseäni liian kokemattomana ja tuntemattomana. Joulukuun vaaleihin lähdin kuitenkin itsevarmana, uskoin olevani ehdokasjoukosta pätevin ja haluavani sitä enemmän kuin muut. Tässä vaiheessa olin jo karttanut tietämystäni sMaailman menosta ja toiminnasta, uskoin pystyväni kantamaan viran tuoman vastuun ja paineet. Itse äänestys ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin, syystä tai toisesta, ja päädyin 3. sijalle.
Heti vaalien jälkeen osoittautui kuitenkin kansan joukossa halu vaihtaa presidenttiä. Suurin syy tähän oli uuden presidentin ylimielinen ja suoraan sanoen törkeä käytös. Näin tässä mahdollisuuteni ja velvollisuuteni, ja aloitin tovin harkinnan jälkeen kapinan, jonka voitimme sen selvästi. En pitänyt kapinointiani lainkaan kunniallisena tekona, mutta sillä hetkellä olin täysin vakuuttunut että se on oikea teko. Tietysti jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut parempi odottaa vaikka viikko, mutta turha sitä enää on viisastella. Sisällissota, kuten historiassa olemme monesti ennenkin todenneet, jätti syvät arvet tiettyihin kansalaisiin. En aio pyydellä sitä anteeksi, mutta toivon ettei minua kohtaan kannettaisi enää kaunaa. Voin myös luvata, etten aloita sisällissotaa jos nämä vaalit päättyvät tappioon.
Presidenttiyteni alkaessa olimme juuri solmineet hyökkäämättömyyssopimuksen Ruotsin kanssa. Sopimukseen sisältyi että Oulu, maamme talouden moottori, olisi ruotsalaisten hallussa ja lisäksi emme saaneet sotia suoraan Ruotsia vastaan. Tämän takia emme voineet auttaa Tanskaa, korvaamatonta liittolaista, ja tämä herättikin heissä katkeruutta. Sopimusta ei mielestäni alun perinkään olisi pitänyt solmia.
Saimme Länsi-, Itä- ja Etelä-Suomen rauhansopimuksen ansiosta takaisin, mutta tämä oli laiha lohtu, koska verotuloja tuli lähes olemattomasti. Yritimme yhdessä valtiovarainministeri Korianterin kanssa luoda Länsi-Suomeen jonkinnäköistä öljy- ja lipputeollisuutta, mutta valtion yritysten lisäksi siitä innostui vain yksi yrittäjä. Hienosäädimme veroja ja yritimme pitää parhaamme mukaan markan arvoa vakaana.
Pian Venäjä sai aikaan rauhansopimuksen Liettuan kanssa ja suunnitteli sitten Norjaan hyökkäämistä. Olin tästä tietenkin innoissamme, pääsisimme sotimaan epäsuorasti Ruotsia vastaan, koska Norja oli tuolloin Ruotsin marionetti. Sota alkoikin menestyksekkäästi ja autoimme venäläisiä valtaamaan melkein koko Norjan. Kaikki meni loistavasti, kunnes Ruotsi päätti julistaa sodan Venäjälle.
Tätä ennen minulla oli ollut Ruotsin hallituksen kanssa pientä kädenvääntöä rauhansopimuksen tulkintatavoista. Heidän mielestänsä oli rauhansopimusta rikottu suurin piirtein joka kerta kun suomalainen iski heitä vastaan ja sainkin kokoajan vastailla heille. On tietysti aivan naurettava oletus, että hallitus pystyisi kontrolloimaan jokaista suomalaista ja estämään heidän tekemisiään. Luultavasti he halusivat vain painostaa ja kiristää, tai sitten he ovat vaan niin tyhmiä. Molemmat ovat ihan järkeenkäyviä vaihtoehtoja.
Lopulta kuitenkin rikoimme rauhansopimusta. Syynä oli, että emme halunneet katsoa vierestä kun Venäläiset sotivat yksin Ruotsia ja Norjaa vastaan. Ratkaisu oli oikea, vaikka sen seuraus olikin wipe, liittolaisen auttaminen on aina oikea teko.
Uudenvuodenaattona sMaailmassa kuhisi, pelaaja toisensa jälkeen väitti heiltä kadonneen kultaa. Yhtäkkiä, kun tulin ulkoa raketteja ihastelemasta, huomasin että tilini on täysin nollilla. Ajattelin että kyseessä oli joku bugi. Mutta kun tehtaani oli alennettu tasolle 1, huolestuin. Tätä sitten selviteltiin kissojen ja koirien kanssa ja olin eräässä vaiheessa aikeissa lopettaa. Lopulta kuitenkin sain kultani takaisin.
Minut oli impeachattu, koska olin ilmoittanut lopettavani. Liettua oli julistanut sodan ja oli hyvää vauhtia valtaamassa koko Suomea. Seuraavaksi se valloitti myös Venäjän. Jouduimme nöyrtymään SUP:in massiivisen ylivoiman edessä. Ruotsi sai kuitenkin nenilleen tässä; se oli luullut Liettuan antavan Oulun heille, mutta ehei, Oulu on edelleen Liettualaisten hallussa.
Tässä vaiheessa perustin Suojeluskunnan. Sain sinne suhteellisen nopeasti jäseniä ja nyt iskemme päivittäin vähän yli puolet siitä mitä Hakkapeliitta. Suojeluskunta-hanke on nostanut Suomen iskukykyä, mutta olemme vasta alussa.
Korianterin voitettua vaalit, hän nimitti minut puolustusministeriksi. Olen tämän kauden siis laittanut Puolustusvoimien taistelukäskyt ja YRITTÄNYT vaikuttaa muidenkin yksiköiden toimintaan. Mahdolliselle tulevalle presidenttikaudelle jääkin sitten parannettavaa siinä asiassa.
Lisäksi olen myös toiminut välillä yleisenä puuhamiehenä ja ainakin yrittänyt auttaa presidenttiämme kaikilla tavoin.
Tänä kautena olen myös luonut merkittävät henkilökohtaiset suhteet eri maiden, varsinkin Venäjän ja Tanskan, hallituksiin. Tästä olisikin presidenttinä varmasti paljon hyötyä, kun on kyse avun saamisesta kotimaan tärkeisiin taisteluihin.
Tässä lieneekin sitten lyhyt versio sOmaelämänkerrastani. Toivottavasti siihen löytyy kuukauden päästä paljon lisättävää!
Seuraava osio, jossa kerron ensi kauden tavoitteistani, ilmestyy viikonloppuna.
Previous article:
The Show Must Go On! (12 years ago)
Next article:
[Presidentinvaalit] Vaalivalheet (11 years ago)
About the game:
USA as a world power? In E-Sim it is possible!
In E-Sim we have a huge, living world, which is a mirror copy of the Earth. Well, maybe not completely mirrored, because the balance of power in this virtual world looks a bit different than in real life. In E-Sim, USA does not have to be a world superpower, It can be efficiently managed as a much smaller country that has entrepreneurial citizens that support it's foundation. Everything depends on the players themselves and how they decide to shape the political map of the game.
Work for the good of your country and see it rise to an empire.
Activities in this game are divided into several modules. First is the economy as a citizen in a country of your choice you must work to earn money, which you will get to spend for example, on food or purchase of weapons which are critical for your progress as a fighter. You will work in either private companies which are owned by players or government companies which are owned by the state. After progressing in the game you will finally get the opportunity to set up your own business and hire other players. If it prospers, we can even change it into a joint-stock company and enter the stock market and get even more money in this way.
In E-Sim, international wars are nothing out of the ordinary.
Become an influential politician.
The second module is a politics. Just like in real life politics in E-Sim are an extremely powerful tool that can be used for your own purposes. From time to time there are elections in the game in which you will not only vote, but also have the ability to run for the head of the party you're in. You can also apply for congress, where once elected you will be given the right to vote on laws proposed by your fellow congress members or your president and propose laws yourself. Voting on laws is important for your country as it can shape the lives of those around you. You can also try to become the head of a given party, and even take part in presidential elections and decide on the shape of the foreign policy of a given state (for example, who to declare war on). Career in politics is obviously not easy and in order to succeed in it, you have to have a good plan and compete for the votes of voters.
You can go bankrupt or become a rich man while playing the stock market.
The international war.
The last and probably the most important module is military. In E-Sim, countries are constantly fighting each other for control over territories which in return grant them access to more valuable raw materials. For this purpose, they form alliances, they fight international wars, but they also have to deal with, for example, uprisings in conquered countries or civil wars, which may explode on their territory. You can also take part in these clashes, although you are also given the opportunity to lead a life as a pacifist who focuses on other activities in the game (for example, running a successful newspaper or selling products).
At the auction you can sell or buy your dream inventory.
E-Sim is a unique browser game. It's creators ensured realistic representation of the mechanisms present in the real world and gave all power to the players who shape the image of the virtual Earth according to their own. So come and join them and help your country achieve its full potential.
Invest, produce and sell - be an entrepreneur in E-Sim.
Take part in numerous events for the E-Sim community.
